|
|
Meletused än’heze
Kulturan
purde
Baltianmeren
suomalaižiden keliden opendamas minä kaiken süvemba el’gendaškanzin
Kalevalan znamoičendad meiden kulturiden täht. Se om tetab meiden kel’kanzan
irdpolel-ki. No sid’ jo tundištoituz tuleb kändmižen kal’t.
Ei
üht kerdad Kalevala om kätud venän-ki kel’he. Ezmäižen kerdan Kalevalan
om kändnu venäkel’he L. Bel’ski, i se oli paindud vodel 1888. Siš aigaspäi,
kut om tetab, Bel’skin kändmine paindihe 13 kerdad!
Vähäižen
möhemba (vozil 1898, 1910) oli tehtud völ üks’
venäkeline Kalevalan kändmine, kudamban tegijan oli E. Granstrem. No kut
sanutas tedaimehed, nece kändmine om jänu Bel’skin kändmižen kuvahaižes i
ei olend levedas tetab.
Meiden
aigan om tehtud jo koumanz’ venäkeline Kalevalan kändmine. Sidä oma
tehnuded folkloran tedaimez’ E. Kiuru i runoilii A. Mišin. Uz’ kändmine
ezmäižen kerdan om paidud Sever-kulugedlehteses vodel 1995 – 1997. Vodel
1998 se om paindud ezmäižen kerdan eri kirjan.
Necen
kändmižen pohjal oli tehtud lühetud kändmine peniden lugijoiden täht 2000
vodel.
Minä
olen mugošt mel’t, miše om tulnu se aig käta Kalevalad vepsän-ki kel’he.
Suomen kelele letas kulturkeliden rindale ezmäi kaiked abuti Kalevala.
Kalevalan kändmine voiži abutada norele vepsän kirjkelele sada rahvahan muštospäi
kaik vaihišt, uzištada sidä i möst tehta tetabaks i läheližeks kaikuččele
vanhale i norele vepsläižele. Minä en pette, ku sanun, miše vepsän rahvaz
varastab nügüd’ mugošt surt poetišt töd, kudamb abutaiži letas
kirjkelele udele pordhale. Toivon, miše löudub mugoine ristit, runoilii,
kudamb voiškandeb tehta mugošt kändmišt, kudamb tundištoitab vepsläižid
necen kulturpurtkenke mamankelel.
Olga
ZAICEVA