|
|
Meiden
ma i mehed
Opendab
meid nähta hüväd
Minun
baboile Aleksandra Sem’onovna Sokolovale täl vodel semendkun koumandel päiväl
täudub 85 vot. Tahtoižin starinoita vähäižen hänen polhe.
Sündnu
baboi om Piterin agjan Mäggär-küläs. Om hän vepsläine, hot’ i pasportas
kirjutadud venälaižeks. Ka ved’ i pagišta venäks baboi ei mahtand, kuni mö,
vonukad, em augotanuded opeta venän kel’t školas i opeta baboid pagižmaha
venäks. Nügüd’ baboi el’gendab, vähäižen venäks-ki pagižeb.
Enzne
elo oli kut i kaikil: neièèen – radod homendesespäi ehthasai, jäl’ges
mehele mäni i läksi verhaze kanzha. Sid’ Man’a-tütär sündui-ki.
Vodes
pälièi töndui Sur’ voin. Mikul-dedoin otiba saldataks i enamb ei nähnugoi
händast ni murzäin’, ni pen’ Man’aine.
Jüged
oli siloi aig kaikel rahvahal, ka i babalein pidi ühtelaz kazvatada last, da
midä tehta? Baboi, hot’ i kazvol pen’ om i hoikaine, käveli ühtes
ukoidenke mecad èapmaha i karz’maha, haugod vedamaha.
Voib
olda, muga i elänuiži baboi kaiken igän ièeze sündundtahol, da proidi aig i
kazvoi tütär, tundištihe noren prihänke Ladvan küläspäi, da i mäni
mehele, läksi toižehe küläha elämaha. Möi baboi ièeze pertin i siš
aigaspäi eläb Ladvan küläs tähäsai.
Vanhtui
minun baboi, a ku radnikan oli igän, ka ei voi radota aigad mänetada.
Sil’mil ka radaiži kaiken, da käded jo ei olgoi mugomad, ku norel, ka i väged
vähemb. Vaiše nügüd’-ki ühtes meidenke – noridenke baboi heinäntegole
kezal joksti jokseb, da völ edel meid, lendab, kuti linduine. A kodiš kaikuèèen
pühäpäivän aigašti nouzeb, ka i vedab päèišpäi jäl’geti surid’
rehtlid koloboidenke, kalitkoidenke da pirgoidenke. Ka i kut voib olda toižikš,
ku keradasoi kezal kaik vonukad!
Hot’
i jüged oli baboil elo, nägi hän i sömännäl’ged, vedati viluid i hahkoid
päivid, vaiše nügüd’-ki baboi kaiken aigan om hüviš meliš, i kaik külänikad
èududelesoi – kut hän voib mugoman olda ièeze voziš! Baboi meid-ki opendab
vaiše hüväd nähta kaikiš i kaikjal.
Mö, kaik vonukad, lujas armastam meiden baboid, muštam kaiken aigan hänen hüvid sanoid i tahtoim toivotada sündundpäiväks hänele tervhut, pit’käd igäd i kaiked hüväd.
Marina
GINIJATULLINA