|
|
Nina Zaiceva
VEPSÄN KIRJKELEN PROBLEMAD: OLEM-IK SURMANKÜNDUSEL?
Vepsläižed
om üks’ Baltianmeren suomalaižiš kelišpäi. Hö eläba Venän koumen suren
järviden keskel: Änižen, Ladogan da Vauktanjärven. Vepsläižed elotahod oma
koumes erilaižes administrativižes oblastiš: üks’ vepsläižiden pala eläb
Karjalas Änižjärven randal, kus om tehtud Vepsän rahvahaline makund (vai
volost’). Surembad küläd täs oma Šoutjärv’, Šokš, Kalag’ i toižed.
Toine pala vepsläižid eläb Leningradin oblastiš Süvärin i Ojatin randoil.
Sid’ surembad küläd oma Vingl, Järvidenkülä, Vil’häl, Kurb, Ladv i toižed.
I koumanz’, penemb kaikid pala vepsläižid eläb Vologdan oblastiš. Surembad
küläd oma Pondal, Kuja, Voilaht, Päžar’ i toižed.
Vepsän
kel’ jäl’gmäižehe aighasai oli kelen, kudambal ei ole olnu kirjkel’t.
No nece ei venu sihe, miše kel’ ani kadonuiži dai kolnuiži, vai se heittihe
kommunikaciaspäi. Voib sanuda enamban: rahvahal ezmäi ei olend-ki mugošt
tundmust, miše heiden kel’ om tošt
sortad.
Vaiše 1900-vozilpäi nece tundmuz zavodi vajehtadas, sikš miše äjad pened
rahvahad, kudambad ende oliba olnuded Venämal kirjkeletomad, zavodiba
tegetoitta kirjkelid. Nece painoi vepsläižiden ičetundmusehe, kaik enamban
tuli sil’mnägubale meletuz, miše ku kelel ei ole kirjutadud kel’t, ei ole
kirjamid, ka kel’ ei voi olda mugoižes-žo arvos, kut toižed keled, kudambil
oma kirjtradiciad.
A
se, miše školiš-ki ei olend vepsän kel’t i lapsed ei opendanugoi
mamankel’t, völ enamban tugezi necida meletust. Necen tagut vanhembad da
kazvatajad zavodiba pagišta ičeze lapsidenke venäks, a vepsän kel’ oli lükäitud
toižele ika koumandele planale. Erasti vepsläižed lopiba pagišta vepsäks i
eskai rahvahankirjutamižen aigan saneliba, miše hö oma venäkel’žed, a
pasportaha paniba, miše hö oma venänikad. Nece situacii vähäižen vajehtihe
vodel 1930, konz Venämale möst tuli mugoine aig i anttihe vald tegelta
kirjkelid vähäluguižiden-ki rahvahiden täht. Siloi oli paindud enamban 30
erazvuittušt vepsänkelišt kirjad. Om lujas žal’, miše nece aigkeskust oli
mugoine pen’ – vaiše 5 vot. No nene voded oma lujas tarbhaižed vepsän
kelen istorijas. Vepsän kirjkelen olend libuti mugažo rahvahan ičetundmusen.
Äjad vepsläižed möst kändihe ičeze rahvahaze. Muga 1890-vodel
rahvahankirjutamižen aigan vepsläižid oli 25284 henged, vodel 1939 – 32000
henged. Da völ jäl’gmäine lugu tedaimehiden mödhe ei olend oiged.
Tedaimehed andoiba mugoižen lugun ku 50000 henged.
No
vodel 1973 Venän valdkundan politik möst om vajehtanus. I möhäižiš voziš
vepsläižed kaik enamban suloiba toižiden rahvahiden keskhe, i vodel 1989
rahvahankirjutamižen aigan sanutihe, miše vepsläižid om jänu vaiše 12000
henged. Heišpäi-ki vaiše poled mahtoiba pagišta vepsäks. Nece om tonu sihe,
miše vepsläižed tegihe vähäluguižeks rahvahaks. I vaiše jäl’gmaižen
voz’kümnikan aigan möst pagižeškanziba, miše vähäluguižed rahvahad ei
voigoi iče valdkundan i toižiden rahvahiden abuta eläda edemba, i, voib olda,
ei voiškakoi haškahtada jo koumandehe aigtuhanikaha. Neniš problemoiš äjan
om pagištud erazvuiččil seminaril da konferencijil. 19-20 kül’mkud 1996
vot Helsinkiš oli senimar "Vähäluguižed rahvahad äikeližes mirus"
(sen tegijoin oliba suomalaine Juneskon komitet, Castrensebr i Helsinkin
universitet). Avstralian rahvahanuniversitetan professor Stiven Wurm om pidanu
melentartuižen dokladan rahvahiden keliš. Kaik vähäluguižiden rahvahiden
keled hän jagoi vidhe gruppaha: 1) keled, kudambil völ pagištas, no lapsed
kaik vähemban pagižeba mamankelel; 2) keled, kudambil lapsed jo lujas vähän
pagižeba mamankelel, a paginikoiden iga läheneb 50 vodhesai; 3) keled,
kudambil lapsed jo ei pagiškoi, a paginikoiden iga om enamb 50 vot; 4) keled,
kudambad seižuba jo surmankündusel (nenil kelil pagižeb pen’ grupp
ristituid, vaiše vanhoid); 5) kolnuded keled, kudambil jo enamb ei pagiškoi.
Necen
klassifikacian mödhe vepsän kel’ voib sijäta I dai IV gruppan
keskhe, sikš ku erilaižiš küliš kelenmaht om erazvuitte. Ku, ozutesikš,
Vologdan oblastiš kelenmaht voib sijäta I gruppaha i – vaiše vähäižel
– II gruppaha, ka Petroskoinlidnan vepsläižiden kelenmaht (4000 henged) voiži
sijäta jo III i IV gruppaha, Piterin oblastin vepsläižiden kelenmaht voiži
panda I-III gruppaha. Om žal’, miše meiden käziš ei ole andmusid
kelenmahton polhe. Sen täht gruppiden sijätand om läheline. Mugoižed
andmused pidaiži tehta i toda sil’mnägubale; ned andaižiba sel’ktän
kuvan i voižiba abutada udessündutandan processas. Pagin om siš, miše ku
kelenmaht om erazvuitte, ka voiži tehta alternativižid openduzkirjoid i hilläšti
tazoitada kaikiden lapsiden kelenmaht. Nece voiži toda äi ližad, i om lujas
žal’, miše meiden man nügüd’aigine ekonomik ei anda meile tehta muga.
I
hot’ vepsän kelenmaht jäl’gmaižiden voziden aigan ei jo kazvand, vepsläine
rahvaz, kudamban ozan voiži nimitada tragiližeks, sai völ ühten, voib sanuda
– jäl’gmaižen, statjan kaitas rahvahan. Perestroikan aigan erased
tedaimehed, opendajad i kaik ned, kel kibišti südäimen ičeze rahvahas,
zavodiba udessündutada kel’t, kul’turad, rahvast. Ezmäi kaiked kactihe,
midä ende oli tehtud. Tradician mödhe kirjkelen pohjaks möst ottihe latinalaižed
kirjamed, hot’ erased vastustiba-ki sidä. Ka, voinuiži kirjkelen pohjan otta
kiriližed-ki kirjamed. No kut voinuižim lükäita polhe 32 vepsänkelišt
kirjad, kudambad oli paindud 1930 vozil latinalaižil kirjamil? Da völ vepsän
kel’ enamb pol’tošt voz’sadad oli olnu kelentedonobjektan. Om paindud äi
kelenozutesid, töid kelen polhe, i kaikiš töiš vepsän kelen ozutesed om
kirjutadud latinalaižil kirjamil. I
nece
om-ki vepsän kirjkelen istorii. Voinuiži-ik sen lükäita polhe i zavotta
kaiken pal’hal sijäl? Nece olnuiži sur’ el’getomuz, sikš oli-ki pättüd
otta pohjaks sen kirjkelen tradician, kudamb jo oli zavottud ende.
Sid’
pidi valita kirjkelen pohjpagin. Meil oli koume matkad: jatkta se, midä oli
zavottud 30 vozil; otta pohjaks uz’ pagin; löuta völ mi-ni toine. Mö olem
kacnuded, mi om tehtud heimolaižiš keliš. Tezim siš, kut tetab kelentedaimez’
Dmitri Bubrih tahtoi tehta ühthižen karjalan kirjkelen, tezim, miše äjad
lugetihe necen toivon tühjaks. Olen mugošt mel’t, miše toiv – sada ühtline
kirjkel’ – ei voi olda tühjan da negativižen. Muga meletan karjalan-ki
kelen polhe. Dmitri Bubrihal ei olend aigad kaik meletused panda eloho, ved’
kaik nene processad
jopetihe,
sauptihe. Midä koskeb vepsän kel’t, necen aigan mö pätim ühtenzoitta
kel’t. Mö el’genzim, miše ühthine kirjkel’ enamban kaiked ühtenzoitab
rahvast. Vepsän kelen paginoiden keskes ei ole mugoižid surid eroid. Vepsän
rahvaz om vähäluguine, i oliži sur’ el’getomuz tehta sen täht äjak-se
kirjkel’t. Oli pättud otta kirjkelen pohjaks keskvepsän pagin, kut oli
tehtud 1930-vozil. Muga oli jatktud kirjkelen tradicii. Pidab sanuda, miše
1930-vozil vepsän kelen opetuz vaiše zavodihe, kirjkelen tegijad enamban
tetihe vaiše kodipaginad i ei tednugoi toižid paginoid, sikš ei voinugoi otta
kirjkel’he äjid paginoiden eričusid.
Toine
situacii oli l980-voz’kümnikan aigan. Nügüd’ om paindud erazvuiččid
kelenozutesid, sur’ Vepsän kelen vajehnik (M.I. Zajceva, M.I. Mullonen.
Slovar’ vepsskogo jazyka. Leningrad,1972), kus om ozutezid kaikiš vepsän
kelen paginoišpäi. Kaiken-se kirjkelen pohjaks otim keskvepsän paginan,
kudamb kuti ühtenzoitab pohjoiž- da suvivepsän paginad. Kirjkel’he olem pätnuded
otta enamban paginoiden päpirdoid, ezmäi kaiked vaihišton oblastiš. Tahtoim
bohatoitta kel’t sinonimil erižiš paginoišpäi, oz.: sana – vajeh, čigičaine
– hajubol, sättuda – kožuda, pereh – kanz, rat’k – läbi, ald –
laineh i m.e. Openduzkirjoihe om pandud äi mugoižid sinonimrivid.
Grammatikan
oblastiš mö otim sil’mnägubale tarbhaižed paginoiden erod. Om tedab, miše
pohjoižvepsän paginas oma vägestanuded, ozutesikš, passivižed formad,
kudambid ottas paginaha aktivižes i passivižes znamoičendas, oz.: "Niičukaižed
pestaze lava. Miiden posadas lava pestaze čuurul". No nečiš-ki paginas
voib vastata aktivan prezensas äilugun III personan formid, oz.: mäba, paba, lähtoba.
Šoutarves voib paginas vastata, ozutesikš, mugoižid-ki sanundoid, kuti:
"Lähtoba akad mecha, poimitaze babarmoid da pirgiid pašttaze". Siš-žo
sanundas rindati oma aktivan i passivan formad aktivan znamoičendas.
Keskvepsän
paginas imperfektas vägestamas oma aktivan äilugun III personan formad (läksiba,
tuliba, oliba, tegiba i m.e.), a prezensas – passivan formad (oz.: lähttas,
oldas, tehtas). Suvivepsän paginas oma kaičenus enččed ezmäižed formad:
oma kaičenus ičeze sijäl passivan i aktivan formad (lähteba, eba lähte, läksiba;
lähttas, lähttihe). Vepsän kirjkel’he om ottud i aktivižed i passivižed
formad. Openduzkirjoiš om tehtud (vai udessündutadud, ku sanuda oiktemba) ero,
konz otta paginaha passivižid, konz aktivižid formid. Mugoižid ozutesid
kelespäi voiži toda sil’mnägubale äjan toižiš-ki kelen kategorijoišpäi.
Muga om sündnu se kirjkelen koncepcii, kudamb om pandud openduzkirjoihe. Ezmäi
oli äi jügendusid. Pigai jo ezmäižil kel’kursil voinuiži kulištada, miše
sanoiden mod, sanoiden kulund libutoitab vastustust. Opendajad kaiken saneliba,
miše "...meil pagištas toižil". Pidi äjan pagišta radios,
lugendlehtesiš, miše ei sa tehta abekirjad kaikuččel paginal. Ku tahtoim
olda edemba-ki ühten rahvahan, ka pidab sündutada üks’ kirjkel’, kudamb
ühtenzoitab rahvast. I vastustuz vähäižel hilleni. Openduzkursil opendajile
kaiken nevotihe antta openikoile vald pagižemha muga, kut mahtaba.
Openduzkirjoihe om pandud äi znamoid, kuspäi voi löuta leksikaližid i
grammatikaližid sinonimid (oz.: abekirjas om znam, kudam ozutab, miše om todud
sil’mnägubale paginal’žid eroid). Nece kebnenzoitab openduzkirjan
el’gedamižen. Da völ kaikuččehe openduzkirjaha om pandud vajehnik, kudamb
abutab el’geta kaik sanad, löuta sinonimad.
Uden
kirjkelen tegemine om jüged process. Kirjkel’ sündub hilläšti, voz’sadad.
A meile, vepsäläižile, pidab ecta toižid teid, kudambad voižiba lühendoita
necen aigan, sikš ku meil ei ole muga äi aigad, miše varastada, konz sündub
kirjkel’. Sikš tedaimehed aktivižemb tehliba openduzkirjoid, openziba
opendajid. Openduzkirjoiden tegemine oli i om mugažo jüged. Ende lugetihe, miše
vepsän kel’ om hüvin opetud tedaimehil. No konz tuli aig tehta
openduzkirjoid, ka nägištihe, miše äi grammatikaspäi oli vaiše pindaspäi
nimitadud, ozutadud. Ei olend ni-miččid kelenoigendusid, ei olend ozutadud, miččil
sanoil mitte paradigm om, om-ik sanoid, kudainbad seižuba eriži (oz., vepsän
keles sanan lopuspäi oma kadonuded vokalid, i ei ole sel’ged, mitte sanantüvi
om; verboil om äi lühetud formid – sid’-ki om äi jügedad, oz., mitte
sanantüvi om verboil "leta" i "teta", om-ik ühtejitte vai
ei, ved’ verbad modolpäi oma ani ühtejiččed, no sanantüvi om erazvuitte:
lenda dai teda). Kuspäi löuta mugoižid tedoid? Sikš openduzkirjoiden
kirjutamižen aigan pidi opetelda kel’t, toda sil’mnägubale sanoiden rivid
i sündutada praviloid. Nece process om abutanu tedaimehile-ki nagištada, löuta
ned "mustad täpläd", kudambid pidi opetelda. Pidab sanuda, miše oli
jüged tehta kaiken, miše školiš olnuiži vepsän kel’. Ezmäi kaik pidihe
vaiše entuziazmal. Nügüd’-ki völ erasiš školiš vepsän kel’t opendaba
kaik lapsed, i ei ole erod, om-ik hän vepsläine vai ei (oz., Vepsläižes
volostiš Karjalas). Erasiš školiš opetas vaiše tahton mödhe, a kus-se vepsän
kel’ om fakul’tativine urok. Ni-miččes oblastiš, kus eläba vepsläižed,
ei ole kel’zakonad. Da völ opendajad ei mahtkoi otta kaiken siš-ki
kel’zakonaspäi, kudamb om Venäs. Venän kel’zakonaha om kirjutadud, miše
kaikuččel Venämal rahvahanikal om oiktuz pagišta mamankelel. No nece oiktuz
radaškandeb vaiše siloi, ku toižed eläjad voiškandeba el’geta vepsläšt
paginad. A muga – kut voib pagišta, ku sindai ni-ken ei el’genda. Täspäi
nägub, miše sil tahol, kus, ozutesikš, tihedas eläba vepsläišed, mitte
taho om vepsän rahvahan koditaho, ristituile pidab olda kaks’keližin. Venälaižile-ki
pidaiži el’geta, miš pagižeba vepsläižed. Ved’ vepsläižed
el’gendaba i pagižeba venäks. Kaik om zakonan mödhe. Om lujas žal’, miše
Venämal zakon radab vaiše suriden rahvahiden päle, a vähäluguižed rahvahad
oma kuti teveres. Ni-mitte zakon hüvin i tarkas heid ei kaiče, hot’ pagištas
necen polhe äjan. Pidab, tozi, sanuda, miše školil nügüd’ om äi oiktusid,
i kaikutte škol voib iče pätta, miččen programman mödhe opetas i äjak
opeta školas mamankel’t. No žal’, miše školan pämehed ei el’gendagoi
lophusai, äjak ripub heišpäi rahvahiden kaičendas man päl, ei el’gendagoi,
mi om kaiked kal’hemb, i om-ik midä-ni kal’hemb man päl mi rahvaz.
No kaiken-se, ei pidaiži kadotada optimizmad rahvahan udessündutandan processas. Ved’ tehtud penes aigas (5-7 vot) om ei vähä: 1) tehtud kirjkelen koncepcii; 2) tehtud i paindud kirjad i vajehnik 1 – 4 klassoiden täht; 3) avaitud vepsän kelen opendajiden gruppad universitetoiš Petrozavodskas; 4) aktiviziruitud vepsän kelen pagin radios, TV:s, om ičemoi lehtez "Kodima"; 5) vahvištuba kirjkelen tradiciad neniš publikacijoiš, mi om paindud Karjalas i Suomes ("Kodirandaine", runokirj "Koumekümne koume", pajokirj "Soitoine", lugendlehtesen paindamine; Biblijan kändmižed: "Lapsiden Biblii", "Iisusan elo", "Markan Evangelii", "Evangelii Joannan mödhe", "Evangelii Lukan mödhe" i m.e.). Kazvab i ližaneb vepsän kelen vaihišt i termišt, vahvištuba grammatikan pravilad, sündub i hilläšti tuleb eloho orfografii. Nügüd’ kaik ripub norilpäi. Vepsän kel’ om surman kündusenno – kuna häškahtada edemba: eloho vai pimedaha? Kaik ripub norilpäi, heiden tahtospäi, i mugažo mirun tahtospäi: abutab-ik mir udessünduda vepsän kelele i kul’turale, tugedab-ik se ned pened i hoikad taimnuded, kudambid olen ülähän nimitanu.
Summary: The Problems of the Vepsian literary language: Is our language dying?
Vepsians belong to the eastern branch of the Balto-Finnic peoples. Their present-day dwelling sites in northwestern Russia lie between three large lakes: Ladoga, Onega and Belozero. The total number of Vepsians is approximately 12,500 which means that they are considered as one of the so-called "few-in-number peoples". Only 70% of Vepsians speak their native tongue. At present scholars and the Vepsian intelligensia are attempting to give new life to the native language and culture. A scheme for Standard Vepsian based on all three dialects has been formulated, the Vepsian writing system has been regenerated, and a number of books have been published in Vepsian. In the reconstruction of a normal native tongue transmission from parents to children the role of the school has proven to be notable.